Denaturointiaine on jokin kemikaali, jota on lisätty etanoliin, jotta siitä tulisi jotenkin juomakelvotonta. Kaikista viinanhimoisimmat (ja ehkä kodittomat) ovat niitä koettaneet poistaa tai entisaikaan jopa poistaneet erilaisilla fysikaalisilla tai kemiallisilla menetelmillä. Tästä juontaakin nimike ”puistokemisti”, josta väännetään (melkolailla väkisin) vitsiä myös ihan oikeillekin kemisteille aivan yhtä paskojen Breaking Bad-vitsien ohella. Menin kuitenkin tulta päin ja tein videon aiheeseen liittyen YouTubeen. Tavoitteeni oli kumota eräs väittämä, joka kuulemani mukaan oli levinnyt TikTokissa, että valuttamalla leivän läpi denaturointiaineet saisi eroteltua esim. Sinolista. Video olikin kerännyt Kemisterin mittakaavassa suunnattoman suosion ja haluaisin avata asiaa tässä hieman enemmän.
Kokeen suoritus
Koe meni yksinkertaisuudessaan siten, että teknillistä etanolia valutetaan leivän läpi, käytin tässä patonkia, sen puikulamaisen muodon vuoksi ja se toi mieleeni kromatografiassa käytetyn pylvään. Sitten kun ainetta on valunut ”pylvään” läpi, sitä laimennetaan vedellä ja laimennoksesta mitataan UV/vis-spektri. UV/vis-spektroskopia on analyysimenetelmä, jossa valaistaan näytettä UV-säteilyn ja näkyvän valon aallonpituuksilla. Diodirividetektori sitten mittaa eri aallonpituksilla näytteen läpi saapuvan valon määrän ja tietokone laskee absorption ja oksentaa grafiikan ruudulle.
Eräs denaturointiaine, butanoni, näkyy mitatussa spektrissä absorptiona noin 270-280 nm alueella. Tätä siinä edellämainitussa mittauksessa metsästettiin ja lähinnä nk. kvalitatiivisena määrityksenä, eli onko denaturointiainetta liuoksessa vaiko eikö ole. Myös kaupan viinasta ja laimennetusta Sinolista mitattiin sprektrit, jotta voitiin osoittaa butanonin absorptio sekä butanonin yhteys alkoholituotteiden juomakelpoisuuteen.
Denaturointiaine vai tunarointiaine?
Rapatessa roiskuu. Tarkkaavaisimmat katsojat huomasivat, että butanonin absorptio vaihtelee kovasti eri mittauksissa ja siitä voitaisiin äkkiseltään tehdä johtopäätös, että butanonin pitoisuus on vähentynyt, kun absorptio pienenee. Se pitääkin paikkansa, mutta todellisuudessa sinolin ajaminen (suht kuivan) patongin läpi ei ollutkaan ihan helppoa ja sitä piti hieman avittaa lisäämällä ajoaineeksi vettä. Leipä alkoi kokeen edetessä myös muuttua hieman muusimaiseksi ja siihen koskeminen kokeen aikana oli riskialtista. Lisäksi alkoholiin tuli leivästä jotain, joka värjäsi liuosta ja siitä väristä piti päästä eroon käyttämällä aktiivihiiltä. Mutta kuitenkin, butanonia oli kaikissa näytteissä, joissa sitä oli alkujaankin ollut, joten koe tuli mielestäni suoritettua vähintään välttävästi.
Loppusanat
Loppujen lopuksi olen ehkä yllättynyt, kuinka paljon tekemäni video aktivoi ihmisiä katsomaan, tykkäämään ja kommentoimaan. Paljon tuli kritiikkiä siitä, ettei leipä ollut ranskanleipä, vaan patonki. Sillä ei ole oikeastaan mitään väliä butanonin kulkeutumisessa, sillä molemmathan ovat vehnää, vettä, suolaa, hiivaa, voita jne. Mutta jos joku haluaa uskoa, että suodattimen muoto vaikuttaa sen kemialliseen erottelukykyyn vaikka materiaali olisikin täysin sama, niin ihan miten vain.