Elektronisten laitteiden pesemisessä täytyy ottaa huomioon, että komponentit voivat mennä pesussa rikki huomattavasti helpommin kuin metalliosia pestäessä. Etenkin vesi ja veden myötävaikuttama hapettuminen herkästi tuhoaa laitteet ja mahdollisten oikosulkujen muodostuminen kosteille piirilevyille myös. Alkalisista pesuaineista puhumattakaan. Elektroniikka on kiinnostava tekniikan haara ja hyvinkin tärkeä sellainen, mutta elektronisten laitteiden peseminen on kirjoitushetkellä itsellenikin hieman, sanotaan nyt kohteliaasti itseäni kohtaan, ydinosaamisalueeni ulkopuolella.
Elektroniikka ja Case Story – Sega Mega Drive
Löytyi sellainen vanha Sega Mega Drive -pelikonsoli, valmistettu joskus 80-90-lukujen taitteessa Kiinassa. Itse olen aina ollut ennemmin nintendomiehiä, joten sillä uskalsi hyvin kokeilla käsinpesua. Pesuaineen valinta oli suhteellisen helppo Eco-Pointin valikoimista, sillä valittu Solveco-niminen aine oli käsittääkseni ainoa, jossa oli maininta ”polluted electric equipment”. Solveco on liuotinpohjainen puhdistusaine, joka sopii mm. rasvanpoistoon. Näissä elektronisten laitteiden puhdistuksessa on käytetty esimerkiksi isopropanolia, joka on vaaraton lyhyinä altistumisina, mutta kuitenkin helposti haihtuva sekä syttyvä aine. Sitä paitsi, se on aina helppoa vähätellä jonkun aineen haitallisuutta, jos sitä käyttää vaikka pari kertaa vuodessa. Mutta mitä jos tuollaisen isopropanolin kanssa lotraa joka ikinen päivä töissä? Sanoisin, että vähintään se kuivaa hengitystiet tehokkaasti. Kuivat hengitystiet ovat hyviä väyliä viruksille ja bakteereille elimistöön, mikä puolestaan lisää tilastollisesti sairauspoissaolojen määrää ja todennäköisesti myös vakavoittaa sairauksia. Tästä syystä olisi edullista käyttää vähemmän haihtuvia liuotinpesuaineita, kuten solvecoa. Sitä paitsi, kuka haluaisi olla jatkuvasti jossain liuotinkäryissä? Ja vielä töissä samaan aikaan?
Mitä ominaisuuksia elektroniikkapesuaineella tulee olla?
Ensinnäkin, pesuliuos ei saa johtaa sähköä juurikaan. Pesuliuos itse ei saa aiheuttaa korroosiota komponentteihin tai juotoksiin. Elektroniikka on itseasiassa hyvin sekalainen seurakunta vähäisiä määriä metalleja: mm. kulta, tina, kupari, teräs, alumiini jne. Galvaanisen korroosion riski on siis suuri. Selitän ylimalkaisesti hieman: galvaaninen korroosio on sitä kun kaksi eri metallia tai niiden oksidia on yhteydessä toisiinsa joko suoraan kosketuksissa tai johtavan liuoksen kautta ja epäjalompi hapettuu (elekroneja poistuu). Polaariset ja ionisia komponentteja sisältävät liuokset voivat tehdä juuri tämän tilanteen mahdolliseksi. Tästä syystä hiilivetypohjainen heikosti sähköä johtava ja huonosti haihtuva soveltuu parhaiten elektroniikan pesuun. Alla on video aiheesta. Konsoli jäi henkiin.