Ruostesuojaus. Katselin talvirenkaideni pultteja ja ajattelin suojata ne ruosteelta. Ruostesuojauksessa oikeastaan merkitsee pääasiassa kaksi asiaa: 1. Pinta, joka suojataan, on puhdas ja ihan täysin ruosteeton ennen suojausta ja 2. Suojaus kattaa koko pinnan täysin. Suojauksen kestävyyteen vaikuttaa tietenkin sen kemiallinen ja mekaaninen voimakkuus, eli suojakerroksen paksuus sekä kovuus.
Ruostesuojaus ja esivalmistelut
Ruostesuojauksessa on muistettava se puhdas, neitseellinen rautapinta, joka sitten verhotaan niin armeliaasti pintaa vaalien milloin milläkin aineella, joka kiinnittyy tiukasti siihen pintaan. Tällä(kin) kerralla ruosteenpoistoon valikoitui: yllätys, yllätys DST Chemicalsin DeRust/3, joka on ehkäpä maailman paras ja ympäristöystävällisin ruosteenpoistoaine! Kyllähän ruosteen olisi voinut poistaa ns. kovilla hapoilla (HCl ja H2SO4), millä oikein peittaus tehdään, mutta se on aina omalla tavallaan hankalampaa. Lisäksi minua mietitytti mahdollinen pinnan ruostuminen prosessivaiheiden välillä. Olen muuten käynyt tiloissa, missä suolahapolla peitataan ja aika kovat löylyt olivat, täytyy sanoa. Mutta, nyt täytyy kertoa sellainen ikävä asia, että sillä DeRust-kylvylläkin on tekninen käyttöikänsä. Se poisti osan ruosteesta, mutta ei kaikkea, vaikka kuinka jurnutti ultraääntä. Sitten tein tuoreen liuoksen ja ruoste taas lähti. Osa kylvystä oli tuolloin jo vuoden vanhaa, joten annettakoon se anteeksi. Kylvyn pH:kin oli jo hälyyttävän korkea (kuva yllä). Eron huomaa selkeämmin, kun katsoo tuoreen liuoksen pH:ta ja väriä (kuva alla).
Ja sitten itse asiaan!
Ruostesuojaus kannattaa tehdä siten, että teräskappaleen pintaan muodostuu joko mangaani- tai sinkkifosfaattikiteitä, jotka sitten sulkevat pinnan sisäänsä ja samalla tarjoavat myös erinomaisen tartuntapinnan maalille. Verrattuna esimerkiksi sinkittyyn pintaan, johon maali ei tartu niin hyvin. Itse käytin pulttien suojauksessa fosforihappoa ja sinkkiasetaattia, jotka sitten muodostivat sen hopeiittipinnan pulttien päälle oheisen reaktioyhtälön mukaisesti (oletettavasti):
3 Zn(OAc)2 + 2 H3PO4 -> Zn3(PO4)2 + 6 AcOH
Huomasin, että ensimmäisessä erässä pintaan muodostui vain mustaa, oletettavasti rautafosfaattia. Sitten laitoin toiset pultit likoamaan 60-asteiseen liuokseen ja niistä tuli jo osin harmaita ja kiteisiä pinnaltaan. Kolmannen ja viimeisen erän pulteista tuli enemmän mustia ja päättelin, että olin käyttänyt liian vähän sinkkiasetaattia liuoksessa ja se ilmeisesti loppui astiasta ennen fosforihappoa. Yhtä ja samaa liuosta käytetiin siis kolmen pulttierän fosfatointiin mitään siihen lisäämättä.