Osana Kemisteri Oy:n palveluita mitataan työstönesteiden arvoja joustavasti sopimuksen mukaan. Työstöneste, eli mulju, on tavallaan tuoretavaraa ja onkin tärkeää seurata ensinnäkin työstönesteen pitoisuutta, eli kuinka paljon siellä emulsiossa on lisättyä konsentraattia ja toisekseen nesteen pH:ta on hyvä seurata. Näin voidaan ennakoida mahdollisia vikatilanteita ja välttää niitä. Tässä tekstissä hieman avaan sitä, että mitä työstönesteiden mittaamiseen sisältyy ja miksi.
Työstöneste ja sen pitoisuus
Pitoisuutta mitataan käsikäyttöisellä refraktometrillä. Refraktometri mittaa valon taittumista nesteen ja ilman rajapinnassa sekä digitaalinen refraktometri laskee siitä ns. Brix-prosentin. Tätä prosenttilukua käytetään työstönesteen pitoisuuden määrityksessä kertomalla se kullekin työstönesteelle ominaisella kertoimella, jonka valmistaja on ilmoittanut. Mahdolliset vuotoöljyt voivat nostaa pitoisuuslukemaa, joten työstönestenäyte kannattaa ottaa hieman pinnan alapuolelta, jotta lukema olisi mahdollisimman oikeellinen. Emulgoituneille vuotoöljyille ei mahda mitään.
Happamuus – onko se tiedossa?
Nesteiden happamuuden seuraaminen on hyvinkin tärkeää mahdollisen bakteerikasvuston torjunnassa. Nesteestä riippuen, pH:n pitäisi olla mielellään yli 9, jotta bakteereille suotuisa elinympäristö ei pääsisi muodostumaan. Tietenkin on nesteitä, joilla on suunnitellustikin alle 9: pH ja valmistajan suositusten tulisikin olla über alles. Happamuuden seurannassa käytän sähköistä pH-mittaria, jolle ei oikeastaan ole vaihtoehtoa pH:n mittauksessa. Paperilaput näyttävät olevan valtavirtaa konepajateollisuudessa, mutta paperimittaukset ovat niin epätarkkoja, niin siksi en niitä käytä. Enkä kehtaisi asiakkaalle esittää tuloksena ko. menetelmällä saavutettuja ”tuloksia”. Sitä paitsi, pH-mittari on hyvin yksinkertainen laite, kun siihen tutustuu.
Muut menetelmät
Muita käytettyjä menetelmiä ovat sähköjohtavuusmittaukset ja viljelyt. Erikoistilanteissa voidaan hyödyntää Kemisterin laitekantaa sekä osaamista joidenkin muiden asioiden seurantaan, esim. kobolttipitoisuus, mutta suurimmalle osalle asiakkaista riittää hyvin perusmittaukset työstönesteiden seurannassa. Sähkönjohtavuus on perusmittaus pH:n ja pitoisuuden ohella ja sillä saadaan käsitys, asiayhteydestä riippuen, nesteen kunnosta. Puhdas vesihän ei johda sähköä ja esim. akkuveden puhtauttakin etiketissä mainostetaan alhaisena sähkönjohtavuutena. Veteen lisätyt komponentit voivat johtaa sähköä (liuenneet metalli-ionit, suolat, pienet metallipartikkelit, grafiitti jne.) ja kohonneen sähkönjohtavuuden perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä nesteen puhtaudesta. Mutta tämä pätee parhaiten niissä tapauksissa, joissa prosessi on mahdollisimman yhdenmukainen ajasta riippumatta, eli esim. koneistetaan vain yhdenlaista metallia. Eri metallit nostavat sähkönjohtavuutta eri tavalla, esim. kupari nostaa enemmän kuin alumiini.
Viljelyitä tehdään oheisen kuvan mukaisilla Agar-levyillä (total count-puoli näkyvilä). Niissä on kaksi puolta, joissa toisella puolella on TTC/Agar-elatusaine (total count) ja toisella on lisäksi punertava Rose Bengal väriaine, joka sitten peittää bakteerikasvuston näyttääkseen vain hiivat ja homeet. Kuvan vasemmalla levyllä näkyykin hieman bakteerikasvustoa. Työstönesteitä kannattaa seurata, ettei niitä menetä mikrobeille ja lialle.